Aamulla kävin vielä manikyyrissä.. Näyttääpä omat kynnet hyvältä kun ne on kerrankin laitettu huolella.
Viimeinen päivä kääntyy iltaan. Iho punoittaa ja tavaranpaljous on käsittämätön. Miten me saadaan kaikki kotiin? Miten voin olla niin surullinen lähdöstä oikeaan kotiin, takaisin perheen ja ystävien luo, omaan kotimaahan? En ymmärrä, ja tuntuu pahalta, etten osaa iloita ollenkaan kotiinpaluusta, ainakaan vielä.
Kai se sitten perjantai-yönä, kun saavun Helsinkiin, niin tuntuu ihanalta. Ja tuntuuhan se, Johanna tulee mua hakemaan ja pääsen ikiomaan sänkyyn nukkumaan. Mutta silti. Nyt on surullinen, haikea ja tyhjä fiilis :( Onhan se ihan normaalia.. Mutta ei musta näin haikealta tuntunut kun muutettiin Innsbruckista Suomeen.
Nyt me viimeistellään pakkaamista, ja yritetään nauttia viimesistä hetkistä.
Mitäköhän tälle blogille nyt tapahtuu?
Palataan vielä Suomen puolella, ainakin toviksi.
Voi harmi! Et ainakaan saa lopettaa! Eieieieiei, tee vaikka sitten uusi blogi, mutta et saa lopettaa:D
VastaaPoistaEi hitto noita maisemia, mä itken sunkin puolesta täällä, en mäkään tuolta haluis lähteä tänne kotisuomeen...:D
Mutta mieti miten rikas kokemus sulla on? ei ihan joka jannu pääse elelemään Dubaissa.. :p
On harmi:) Heh, katotaan nyt, kyllä se voi olla että tää blogivaihe jää päälle!
PoistaJa siis joo, kyllä vähän harmittaa tosiaan jättää tää paikka, mutta en tosin onneksi joudu tästä kokonaan luopumaan, kun toi Matti jää vielä ensi kaudeksi tänne. Eli pääsen siis kuitenkin takaisin, vaikka se vähän eriasia sitten onkin :)
Tää on ollu erittäin opettavainen ja kokemusrikas vuosi, täältä tullaan paljon nähneenä ja oppineena takaisin, ja kohti uusia seikkailuja. Ja ainakin tämä antoi varmuuden sille, että mun veri vetää ulkomaille. Suosittelen kyllä itsekin kokeilemaan jos vaan mahollisuuksia tulee!
Itsekin olen asunut useammassa maassa, mutta ehdottomasti vaikeinta on ollut jattaa UAE taakse..
VastaaPoistaTassa samalla voin tunnustaa etta luin viime postaustasi (Dubaista) ja tuli kyyneleet silmiin, niin kova ikava on takaisin:)
Nimimerkilla kaksi viikkoa Suomessa..
Voi että.. on se oikeasti kyllä. Sitä ei varmaan uskokaan miten kova on se lähdön ja jättämisen vaikeus, ellei itse ole kokenut vastaavaa. Mutta ehkä se on tässä maassa vielä lisäksi se, että tämä on niin omanlaisensa paikka ettei voi oikein verrata muihin, ja siksi lähteminenkin tuntuu niiiin kurjalta.
PoistaTsemppiä vaan Suomessaoloon, tarvin sitä kohta itsekin:)
Kiitos samoin:)
PoistaKiitos!:)
PoistaHeippa! Nyt on pakko kommentoida ekaa kertaa, sillä tiedän niin hyvin nuo ristiriitaiset tunteet kotiinpaluusta. Oon itse asunut siellä "sun naapurissa" Qatarissa ja kesällä tulee täyteen pari vuotta siitä, kun sieltä palasin (huh aika menee liian nopeeta! iik) Ja pakko myöntää, ettei menis päivääkään ettenkö ikävöisi takaisin! Hassua just miten jotain paikkaa voikin tällä tavalla kaivata (ja ehkä ihan vähän tota ympärivuotista rusketusta kans haha :D)
VastaaPoistaJa kiitos tästä blogista, on ollu huippua seurata sun elämää siellä ja katsella tuttuja paikkoja esim just Dubaista :)
Heippa Katri! Ihanaa, kun joku sanoo että "tiedän tunteen"! Sillä oikeasti ei sitä fiilistä oikein pysty sanoin kuvaamaan. Qatarissa me ollaan käyty vaan Dohassa vaihtamassa lentoa, joten mä en edes siitä maasta sen enempää tiedä (kun että rahaa ja aurinkoa riittää sielläkin.) Eli varmaan aikapitkälle sama meininki kun meillä UAE:ssa!
PoistaJa kiva kuulla, että blogi on miellyttänyt.. En vain tosin tiedä millä nyt täytän tämän aukon ja tyhjiön kun ei voi enää samanlaisia kuvia napsia tai lisäillä tänne, ainakaan hetkeen. Matti tosin onneksi jää vielä ens kaudeksi, joten onneksi mulla joku yhteys sinne säilyy. :)